Orin kaksivärinen harja hulmusi puolelta toiselle orin kiitäessä yli hallitsemansa maan. Pitkä ja paksu otsaharja laskeutui sysimustien silmien päälle orin nostaessa päätään tarkkaillessaan alamaisiaan, sieraimet höyrysivät tulista katkua. Orin hirnahdus kuului mailien päähän ja pysäytti jokaisen alueella liikkuvan olennon. Kaikki tiesivät Sen lähestyvän.

Eräänä päivänä ori kohtasi tamman. Kaunis, kiiltävän hallakko, siro tamma uskaltautui orin reviirille. Ori nosti epäröiden päätään; se halusi tutustua tähän olentoon paremmin. Tamma oli itsevarma eikä epäröinyt, se oli ainoa olento maailmassa, joka pystyi hallitsemaan orin mieltä. Ori kääntyi kannoillaan ja lähti seuraamaan tammaa. Yhdessä nuo kaksi hevosta vaelsivat läpi Norjan vuorien ja vuonojen, ne kiersivät läpi maan herättäen ihastusta ja kauhistusta mihin ikinä menivätkään. Ori oli onnellinen, mutta samalla se oli menettänyt kuninkuutensa.

Tamma oli petollinen. Ori ei sitä tiennyt, mutta tamma oli isäntiensä viikinkien lähettiläs. Viikingit halusivat kesyttää orin, sada sen valtaansa, kahlita tuon uskomattoman mielen ja ruumiin, valjastaa sen käyttöönsä. Ori oli haavoittuva tamman seurassa, jolloin tamma johdatti sen isäntiensä luo. Ori ei sitä vielä ymmärtänyt, mutta se valta olisi mennyttä.

Viikingit hyökkäsivät joka puolelta, köysin ja kahlein ne takertuivat orin jalkoihin ja kaulaan. Ori ei voinut tätä ymmärtää; tamma oli pettänyt sen. Viimeiseen henkeen ori taisteli, se ymmärsi kaiken pahuuden ja vääryyden ja keräsi jälleen voimia. Hän oli maailman valtias, eikä häntä voinut kesyttää. Raivoisan taistelun jälkeen ori karkasi vapauteen, viikingit perässään se syöksyi vuorelta alas kuolemaan, kaikki maailman tuska ja pahuus niskassaan.

Viikingit kauhistuivat, kaikki oli menetetty. Nyt he vasta ymmärsivät luonnon voimat ja orin uskomattoman merkityksen. Sitä, minkä luonto on lahjoittanut, ei voi hallita. Sitä ei voi kahlita eikä ohjailla. Se elää omaa elämäänsä, se on kaiken yläpuolella ja hallitsee kaikkea. Luonto suri menetystään.

Yhdentoista kuukauden kuluttua syntyi maailmaan varsa. Orivarsa. Orilla oli ulkonäkö kuin isällään, luonto ja tulinen tahto kuin isällään, se vain oli syntynyt palvelemaan viikinkejä. Viikingit riemuitsivat ja saivat vihdoin mitä tahtoivat. Tamma myhäili tyytyväisenä kulmiensa alla.