Olimme olleet Miljan kanssa jo pitkän aikaa yhteyksissä, sillä olin ilmaissut kiinnostukseni ostaa Miljalta vuonohevosvarsa. Mitään tarkkoja tai kiireisiä suunnitelmia ei ollut tekeillä, vaan Milja lupasi ilmoitella tulevista varsoista, ja itsekin katselin mahdollisia isäkandidaatteja "sillä silmällä" pidemmän aikaa. Välillä koko varsasuunnitelma meinasi painua unholaan, kunnes taas jostain muistui mieleen, ettei Ruiskukassa ole aikoihin tallustellut pientä vuonovauvaa.

Vuoden 2008 lopulla vein oman vuonistammani, Liinen, astutettavaksi orille Framtid NOR. Tämä kantakirjattu ori kun tuntui sopivalta vaihtoehdolta tammalleni. Hetken jo harkitsinkin, että voisin itselleni jättää varsan tästä orista. Orin omistajan kanssa jutustellessa tuli puheeksi, että piakkoin on tulossa astutukseen myös tamma nimeltä Kaskada. Tästäkös riemastuin, sillä Kaskada on toinen Miljan tammoista, joista olin varsaa haaveillut. Eipä siis auttanut muu kuin ottaa pikainen yhteys Miljaan ja kysellä, josko tuleva varsa voisi vieroituksen jälkeen suunnata kohti Ruiskukkaa...

Uuden ja vieraan varsan muuttaminen talliin on aina yhtä jännittävä ja ainutlaatuinen tapahtuma. Tälläkin kertaa meinasin haljeta jännityksestä, kun lopulta hain seitsenkuisen tamman uuteen kotiinsa. Varsaa oli onneksi alettu vierottaa jo tätä ennen, joten muutto ei tullut täytenä kauhunhetkenä varsalle, vaikka se toki on kova paikka kaikesta tutusta ja turvallisesta eroon joutuvalle hevoselle. Kaikesta huolimatta Agnetha otti matkan melko rennosti, sekä seisoi nätisti kopissa, huudellen toki emänsä perään. Kiitokset jälleen Miljalle, kun oli varsan totuttanut kuljetukseen jo ennen muuttoa.

Täytyy kyllä todeta, että huomasin tammasta heti ensipäivistä lähtien, että se on täysin erilainen kuin omat kasvattini. Kai sitä on itse tottunut toimimaan varsojen kanssa niin saman kaavan mukaan alusta saakka, että varsoistakin tulee lähes samanlaisia. Lisäksi tunnen toki varsojen emät paremmin, jolloin myös varsojen luonteet ovat saman tyyppisiä kuin vanhempiensa. Agnetha sen sijaan on täysin eri maata, kuin muut tälläkin hetkellä tallissa majailevat varsat.

Miljan puheiden mukaan Agnetha on saanut kasvaa melko vapaasti muiden hevosten kanssa syntymästään lähtien. Toki ns. pakolliset käsittelyt on tehty, mm. riimuun ja talutukseen opetus, kavioiden vuoleminen, yleinen käsittely sun muut. Sen sijaan kaikki ylimääräinen treeni on jäänyt puuttumaan, joten tamman koulutus on lähes kokonaan omissa käsissäni. Tästä johtuen aloinkin pikimmiten muuton jälkeen harjoitella Agnethan kanssa yhteisen sävelen löytämistä. Tutustuimme toisiimme muun muassa tekemällä pitkiä kävelyretkiä lumisessa metsässä, harjoittelemalla kehon kieltä vapaana kentällä, sekä kävimme hakemassa rohkeutta ja varmuutta maastoiluun jopa taajamassa, sekä muutoin vilkkaammilla alueilla.

Agnethan yksi selkein luonteenpiirre on selkeästi hermotuneisuus, ja tämä paljastui jo varsa-ajoista saakka. Olen hieman ihmeissäni, sillä vuonot harvemmin ovat tämän sortin hermoheikkoja. Omat vuononi ovat kyllä rodulle tyypilliseen tapaan kärsimättömiä, ja ovat aina mukana touhuilemassa ja "häseltävät" omiaan, mutta tämä ilmenee täysin muilla tavoin ja eri syistä kuin Agnethalla. Agnetha saattaa maastossakin yhtäkkiä pelästyä jotain silmäkulmassa nähtyään liikettä, jolloin koko tamma menee hetkeksi pieneen paniikkiin, ja lähes sekoaa omiin jalkoihinsa. Vasta Miljan kanssa asiasta puhuttuani sain kuulla, että myös emätammalla on samantyyppisiä ominaisuuksi. Ilmankos siis Agnethakin on hieman omalaatuinen tapaus.

Ei sillä, että tamman hermoilu ongelmaksi saakka koituisi. On se silti tasainen ja varma verrattuna esim. welsheihin, joita ainakaan omistin. Agnethan kanssa asiat täytyy vaan tehdä entistä selkeämmin ja varmemmin, sekä toisinaan vakuutella tammalle, että kaikki on hyvin, eikä ole mitään syytä teputtaa edes takas tallin käytävällä. Iän myötä Agnetha on kyllä rauhoittunut huomattavasti, erityisen tärkeää tammalle onkin selkeä ja säännöllinen rytmi, jolloin se aina tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi, ja kuinka sen itse tulee missäkin tilanteessa toimia.

Agnethasta ei ehkä päälle päin uskoisi, että tammalla on juurikaan kapasiteettia kilpailuihin. Tamma on selvästi perinyt isänsä vahvan rakenteen, tyypillisen vuonohevosen tapaan massaa kyllä riittää. Tästä huolimatta Agnetha on yllättävän ketterä ratsuna ja ajohevosena. Erityisesti tämä tamma on varmajalkainen sekä nöyrä työskentelijä, kun vaan siltä oikeasti osaa ja ymmärtää pyytää. Agnethan kanssa yhteistyö on erityisen tärkeää, sillä ilmaiseksi tämä tamma ei anna mitään.

Agnetha on työskennellessä melko hitaasti lämpenevää tyyppiä. Tammaa saa verrytellä kauan ja rauhassa, ennen kuin se oikeasti alkaa näyttää parasta osaamistaan. Agnethan kouluttaminen ratsuksi oli pientä tahtojen taistoa, sillä tämä tamma yrittäisi aina luistaa sieltä, missä aita on matalin. Osaavan valmentajan opeissa aloimme kuitenkin edistyä kummasti, ja myös Agnethasta huomasi, että ratsastajan apuihin vastaaminen alkaa olla sille mieluisaa hommaa. Edelleen tamman kanssa tulee kuitenkin olla tarkkana, ja uudet ratsastajat saavatkin tuskailla hiki hatussa, kun Agnetha mieluusti vain laahustaisi ympäri kenttää pohkeista suuremmin välittämättä.

Kuten kaikki muutkin hevoseni, myös Agnetha sai opiskella valjakkohevosen ammatin. Heti pienestä saakka Agnetha on selvästi nauttinut ajamisesta. Vaikka aluksi riittikin ihmetystä, kun taluttaja siirtyi edestä taakse ohjastamaan, tajusi tamma pian jutun juonen ja vaikutti lähes ylpeältä saadessaan porskuttaa jonon ensimmäisenä. Kärryjen perään laittaminen sujui myös ongelmitta, ja pian jo treenasimme täyttä päätä. Maastossa Agnetha on ajaen jopa varmempi kuin selästä käsin. Kai tuo nauttii siitä, kun saa itse päättää omista peloistaa, eikä ole ratsastajaa omituisine mielialoineen selässä häiritsemässä keskittymistä.

Valjakkoajossa Agnethan paras osuus lieneekin maraton. Vaikka tamma toimii erinomaisesti ja herkin avuin, ei sen liike riitä kouluradoilla, raskas vuonohevonen kun on kyseessä. Tamman ravi saisi olla lennokkaampaa ja enemmän eteenpäin pyrkivää, mutta minkäs teet. Onneksi Agnetha on niin helppo ja hyvä ajettava, että tarkat tiet korvaavat suuren osan puutteista. Tarkkuudessa mysökin raskas rakenne tulee vastaan vaikeimmissa luokissa, kun ajat ovat tiukkoja ja ajettavat tiet todella kinkkisiä ja pieniä käännöksiä vaativia.

Kouluratsuna Agnetha on - kuten mainittu - herkkä mutta vaativa ratsastettava. Tamma kyllä osaa jos haluaa, mutta kykyjen esille saaminen voi olla työn ja tuskan takana. Vasta opittuaan tuntemaan tamman ja sen tavat kunnolla, voi siltä pyytää täyttä keskittymistä. Agnetha ei anna mitään helpolla, mutta kun sen kanssa oppii toimimaan, on tamma mitä taitavin kouluratsu. Jälleen kerran vastaan tulevat tamman heikot liikkeet, joista tuomarit joka kisassa jaksavat muistuttaa, mutta ei anneta tämän häiritä kouluratsun uraa. Agnetha tekee parhaansa ja kulkee kauniisti muodossa, vastaa pienimpiinkin apuhin ja osaa monia vaikeita koululiikkeitä. Uskon vahvasti, että tämän tamman kanssa tulemme vielä pääsemään pitkälle.

Esteratsastus ei ehkä ihan ole Agnethan mieleen. Tamman mielestä olisi huomattavasti helpompaa juosta esteitä päin kuin niiden yli... Tästä johtuen treenasimmekin paljon nuorena irtohypytystä, Agnethalla kun oli suuria ongelmia ponnistuspaikan löytämisessä, mikä kostautui puomien putoilemisena. Toki olemme esteitä selästäkin käsin hypänneet paljon. Alussa vain pieniä ratoja, jotta tamma saisi itsevarmuutta ja vauhtia radalle. Esteitä kannattaa lähteä hyppäämään vasta, kun tamma on hyvin lämmitelty ja herkkänä avuille. Tällöin se kuuntelee huomattavasti paremmin mitä pyydetään, ja saattaa jopa suoriutua koko radasta kunnialla läpi.

Vasta pidempään treenattuamme ja tammalla iän karttuessa olen saanut huomata, että potentiaalia esteisiin kyllä löytyisi, alkuaikojen kömpelyydestä huolimatta. Erityisesti maastoesteet saavat Agnethaankin vauhtia, ilmeisesti epätasaisella maalla risujen yli hyppiminen on huomattavasti hohdokkaampaa kuin kentällä loikkiminen. Joka tapauksessa Agnethalta luonnistuu jopa lähes metriset esteet, kun tamma itse niin haluaa. Ehkäpä siis jatkossa keskitymme paremmin myös esteratsastuksen kiehtovaan maailmaan, kunhan käymme muutaman pitkän keskustelun siitä, kuinka iltaruuan joukossa voi saada pari ylimääräistä porkkanaa, jos kisapaikalla laittaa vauhtia peliin esteradalla...

Agnethan emä Kaskada on Norjasta tuotu tamma. Tämä kaunis, siro, 140cm korkea tamma on oikea rakennekukkanen, sillä tamma on palkittu niin VIR MVA Ch -arvonimin, kuin myös kantakirjattu II-palkinnolla Suomessa. Lisäksi tamma on kilpaillut valjakkoajoa menestyksekkäästi VVJ II palkintoon saakka, sekä se on yleislaatuarvostelussa palkittu YLA2-palkinnolla. Valjakkoajon lisäksi tammaa on nähty toisinaan myös este- ja koulukilpailuissa. Jälkeläisiä Kaskadalla on toistaiseksi vain yksi Agnethan lisäksi. Luonteeltaan tamma on hieman rauhaton ja toisinaan laiskakin, mutta silti varma perusvuonis.

Isän puolen sukuselvitys tuloillaan... :)

Kaskadan isä Frendjur on upea, harmaahallakko norjanvuonohevosori, jota katsellessa meinaa kieli tippua suusta ja suu kuivua. Ori on 144cm korkea ja se asustelee Norjassa, upeilla vuonoilla, jossa orilla onkin mahtavat tilat liikkua. Frendjur on kilpahevonen henkeen ja vereen. Se toimii loistavasti kouluratsastuksessa sekä esteilläkin ori hyppää puolen metrin paikkeilla. Kuitenkin selvästi parasta antiaan Frediksi kutsuttu ori antaa valjakkokisoissa, jolloin se syttyy ikäänkuin liekkiin ja kisaa tosissaan. Frediä on mukava katsella työn touhussa tai laitumellakin. Frendjurilla on kymmeniä jälkeläisiä ja se on kantakirjassa II-palkinnolla.

Agnethan emän isän isä Fasøn on KTK-I palkittu. Ruunihallakko 147cm korkea ori on täysin valjakkopainotteinen, mutta kilpailuiden lomassa se astuu tamman jos toisenkin. Fasøn, joskus Jasoniksikin kutsuttu ori on Norjassa todellinen suosikkiori. Monet tammanomistajat oikein jonottavat Fasønin luo tarjoten mitä upeampia tammojaan. Fasøn on toimiva monitoimihevonen, joka osaa valjakon lisäksi myös ratsun tehtäviä, vaikkei koskaan olekkaan kilpaillut ratsulajeja.

Agnethan emän isän emä Flippan, se kaunis harmaahallakko tamma, on säkäkorkeudeltaan vain 143cm. Pieni, mutta sitäkin pippurisempi tamma kilpailee valjakkoajossa ja osaa myös ratsun töitä kohtuullisesti. Kantakirjapalkintoa ennen Flippan sai jo kolme upeaa varsaa, joista yksi oli Frendjur, mutta saatuaan KTK-III palkinnon, tamma siirtyi pääosin jalostuskäyttöön ja nykyään sillä on jo kuusi varsaa. Flippan kilpailee vaativalla tasolla ja onkin taitava valjakossa.

Tamman emän emä Kalinka, jolleikkin tulee varmasti mieleen se kerrosjugurtti, mutta ei. Kalinka on Norjassa asuva ruunihallakko erittäin pienikokoinen norjanvuonohevostamma. Kalinkalla on säkäkorkeutta vain 137cm ja tamman omistaa Døn Vestby. Døn Vestby omistaa Norjassa suuren vuonohevossiittolan, jossa asuu Kalinkan lisäksi mm. Kalinkan isä ja emä. Kalinka on valjakkoa kisaava, mutta osaa myös ratsuhevosen taitoja. Tämä ratsun taidot jäävät kuitenkin aika pieneen ja voisin väittää niiden olevan ihan perustasoa. Kalinka siis osaa käynnin, ravin, laukan sekä pysähdyksen ja peruutuksen. Kalinka kuuntelee kuitenkin hyvin apuja ja kehittyy varmasti helposti, jos sitä nyt alettaisiin kouluttaa eteenpäin ratsastuksessa. Kalinkalla on kaksi varsaa, eikä tammalla ole vielä ikääkään kuin viisitoista vuotta, joten kaikki on mahdollista.

Kalinkan isä Denió on UPEA ensimmäisen kantakirjapalkinnon saanut norjassa syntynyt vuonohevonen. Denión väri on ruunihallakko ja säkäkorkeutta orilla on 140cm. Denió on jalostusori ja kisaa kilpailukausilla parivaljakkoa yhdessä tallin toisen orin kanssa. Denió tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa, joten ori parina ei ole ongelma. Deniólla on viisitoista varsaa, mutta lisää on tulossa. Orilla on luonteenpiirteet tasaiset ja se on varma ratsastaa. Deniólla on sijoituksia myös ratsukisoista, kuten kouluratsastuksesta. Keskittyminen ratsuna ei ole Denión vahvimpia puolia ja siksi pääpainotus onkin valjakossa. Denió rakastaa paineidenpurkamista ja on vakaa myös tiukoissa käännöksissä, jotka ovat Denión lemppareita.

Agnethan emän emän emä Freya on 137cm korkea ja väriltään ruunihallakko. Tamma on todella kiltti ja kultainen sielu ja se rakastaa huomiota. Freyaa voi ratsastaa kuka vain ja sillä on neljä kaunista varsaa. Mitään arvonimiä tai muuta Freya ei ole saanut, mutta se on kilpaillut valjakkoajossa saaden sijoituksia, jotka ovatkin riittäneet tammalle. Freyalla on mukava myös ratsastaa, sillä tamma pitää erityisesti maastossa menemisestä. Freya asuu Norjassa, Kalinkan kasvattajan luona. Se on myös syntynyt siellä.

Ensimmäiset varsat tullaan teettämään aikaisintaan Agnethan täytettyä kolme vuotta. Jalostukseen käytetään ainoastaan puhdasrotuisia, ja toivottavasti jonkin verran menestystä niittäneitä vuonohevosoreja.

Varsa 1

Varsa 2

Tämä on virtuaalihevonen!
© Lilja, taustan © The Inspiration Gallery

(huom, sivut eivät toimi kunnolla IE-selaimella)