 Esikantakirjattu - VVJ III - YLA2
Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin hyväksyä tarjous! Pari kuvaa sain nähdä tammasta ja varsasta ennen ostoa, ja ihastuin kyllä ikihyväksi. Edelleenkään (mielestäni) parempaa hevosta ei ole, kuin suoraan norjalaista verta virtaava vuonohevonen. Vuokko oli melko minulle tullessaan vasta neljä vuotias. Tamma on kuitenkin peruskoulutuksen saanut, ja loistava ratsun alku! Bent puhui täysin totta sanoessaan, että tamma on kuin minulle tehty. Heti kättelyssä ihastuin Vuokkoon sen astellessa ulos kuljetusautosta. Tamma on todella avoin ja utelias luonteeltaan, mutta samaan aikaan omatoiminen ja uskomattoman viisas hevonen. Vuokon kanssa mikään ei onnistu ennen yhteisen sävelen löytämistä. Vaikka tamma alistuu ihmisen käsittelyyn, ei se mikään tyhmä ole. Terveellä järjellä ja varmalla käsittelyllä pääsee jo pitkälle. Tällä tarkoitan siis sitä, että jos Vuokko huomaa jonkin olevan vinksallaan, se myös kertoo asiasta. Jos ratsastaja kiskoo liikaa ohjista, Vuokko pysähtyy. Jos pohje vispaa tai istunta on huono, Vuokko pysähtyy. Mikä tahansa ratsastukseen liittymätönkin asia saa tamman pois tolaltaan, se ei mm. siedä ketjunarua leukansa alla. Vuokko ikään kuin kokee sen loukkauksena, osaa hän ilmankin kävelle nätisti! Tosiaan, kun kaikki sujuu hyvin ja 'oikein', on Vuokko mitä uskomattomin ja kuuliaisin hevonen. Ratsastaessa tamma toimii, kun ratsastaja osaa asiansa. Vaikka Vuokko on vasta koulutettu, on se koulutettu hyvin! Tuntuu melkeinpä, että enemmän hevonen opettaa ratsastajaa kuin toisin päin.. Koulua Vuokko vääntää mielellään, se oikein tuntuu esittelevän itseään kaula kaarella ja jalkoja lennokkaasti nostelemalla, jotta kaikki varmasti huomaisivat kuinka hienosti hän osaa liikkua. Ollaanhan me esteitäkin hypätty, mutta toistaiseksi vain pieniä luokkia. Ehkä jossain vaiheessa tähdätään korkeammalle, mutta antaa hevosen nyt ensin kasvaa rauhassa. Vuonohevonen tunnetusti on hitaasti kehittyvä rotu.. Ajokoulutuksen olen aloittanut vasta Vuokon kotiuduttua Suomeen. Norjassa sillä ei ole ilmeisesti ollenkaan ajettu. Takaa-ajon tamma tajusi heti, kuten arvelinkin. Vuokosta kyllä näkee, että se on nopea ja innokas oppimaan, kun vaan työ tehdään sille mielenkiintoiseksi. Muutaman kerran jälkeen uskalsin jo laittaa kärryt perään, eikä ongelmaa ollut tässäkään. Maastossa ollaan käyty kärrytellen vauhdin hurmaa kokemassa, kentällä taas koulua treenaillaan. Oli Vuokko kyllä alussa hieman ihmeissään kentällä ajettaessa. Kukaan ei ollutkaan antamassa sille selviä käskyjä miten toimia. Homma kuitenkin kehittyy koko ajan, ja toivottavasti pian ovat kisat edessä. Hieman olen myös kaavaillut Vuokkoa parivaljakoksi Biankan kanssa joskus tulevaisuudessa. Katsellaan miten valjakkoajo ylipäätään lähtee sujumaan. Vuokko on rakenteeltaan melko peruslijaa vuonohevosissa, ei liian siro eikä tukeva. Kaiken kaikkiaan tammalla on hyvin sopusuhtainen runko ja melko vahvat jalat. Liike on varma ja tasainen, kuten vuonohevosilla yleensä. Mitenkään erityisen näyttäviksi tamman askelia ei voi kehua, vaikka käynti onkin pitkä ja matkaavoittava. Toivon Vuokon silti näyttelyistä muutaman sijoituksen saavan. Jos tämä tamma ei vastaa rotumääritelmää, mikäs sitten? Suvusta voisin todeta vielä hieman. Tai oikeastaan vain sen, mitä Bent minulle kertoi. Vuokko on emänsä ensimmäinen ja ainoa varsa, tamma nimittän kuoli synnytykseen. Näin ollen yritän ainakin muutaman varsan saada Vuokolla aikaiseksi. Isä taas on norjassa erittäin tunnettua linjaa! Vanhemmat ovat kaikki näyttelyissä menestystä niittäneitä, sekä jälkeläispalkittuja. Vuokon isä, Felder, ei ole vielä suurempiin saavutuksiin yltänyt, mutta luultavasti niitäkin on odotettavissa. Laatuarvostelut: VVJ III "Rakenne: 6 + 8 + 6 + 5 + 6 = 31p. Takajalat hiukan ulos kiertyneet, kaunis. selätön Kilpailut: 20p. Vanhempien kilpailut: 0p. YHTEENSÄ 51p, III-palkinto" Kuvia Vuokosta 3-vuotiaana Norjassa: 
 Suomeen tullessaan tamma näytti tältä: 
NJ-näyttelyt:
Valjakkoajokisat:
Koulukisat:
Estekisat:
Kenttäkisat:
|
Kaikki materiaali sivuilla © Marjoa>